Harrastelijasiirtolainen ja Tasankojen halki
Savukeidas 2011
The Amateur Emigrant 1894 ja Across the Plains 1892
The Amateur Emigrant from the Clyde to Sandy Hook in 1895
”Aarresaaren sekä Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden kirjoittaneen Robert Louis Stevensonin matkat veivät hänet Skotlannin nummilta Tyynenmeren saarille. Tässä niteessä julkaistavat kokemusperäiset esseet Harrastelijasiirtolainen sekä Tasankojen halki, kuvaavat yksityiskohtaisesti ja elämyksellisesti ensimmäisen suuren siirtolaisaallon matkaa Euroopassa ja Amerikassa. Stevenson reissaa tavallisten siirtolaisten kanssa ensin Atlantin yli, sitten halki Yhdysvaltain, ja selvittää matkan eksistentialistisia kysymyksiä. Hänelle kyse ei ole vain perillepääsystä, vaan matkasta itsestään, Euroopasta, Amerikasta, siirtolaisuudesta ja alituisesta muutoksesta.”
Esipuheen on kirjoittanut teoksen suomentaja Ville-Juhani Sutinen. Stevenson kirjoitti matkatrilogian, jonka kaksi ensimmäistä osaa ”Harrastelijasiirtolainen” ja ”Tasankojen halki” ovat tässä kirjassa. Ensimmäinen osa kuvaa Stevensonin laivamatkaa Glasgow’sta New Yorkiin vuonna 1879 ja toinen osa junamatkaa New Yorkista San Franciscoon. Tässä julkaisematon kolmas osa, ”The Silverado Squatters” on kertomus Stevensonin kahden kuukauden häämatkasta Kalifornian Napa Valleyhin vuonna 1880.
Esipuheesta: ”Stevenson halusi tutkia aitojen siirtolaisten elämää, ja oli aikeissa ostaa halvimman luokan lipun. Lopulta, tuttaviensa myötävaikutuksesta, hän kuitenkin suostui panostamaan punnan enemmän ja ottamaan toisen luokan lipun – siellä kun oli pöytä, ja hän oli aikeissa kirjoittaa.
Suuren osan ajastaan Stevenson, herrasmies siirtolaisrahvaaksi naamioituneena, vietti kuitenkin alakansien värikkään seurueen parissa. Vastaan tulee kaikkia eri kansallisuuksia skandinaaveista ja venäläisistä tutumpiin irlantilaisiin, niin terveitä kuin merisairaitakin, toiveikkaita kuin toivottomia ja lippunsa maksaneita siinä missä salamatkustajiakin.
Salonkiluokan ihmiset pokkuroivat parempina, mutta ovat sydämeltään kylmiä, kun taas hiilikannella pakoileva ryysyinen miekkonen saattaakin paljastua hyvin ymmärtäväiseksi kaveriksi. Tämä oli radikaali näkemys aikanaan, eikä Harrastelijasiirtolaista voitu julkaista Stevensonin eläessä, monet hänen ystävistäänkin kun pitivät moista pelehtimistä rahvaan kanssa kerrassaan sopimattomana.
Samalla se on kuitenkin yksi Stevensonin rehellisen suorasukaisimpia teoksia, jossa hän tarkastelee ilman viktoriaanista suojakaapua juuri näitä pyhän rikkumattomia luokkasuhteita. Tämä silmäys on siinäkin mielessä tärkeä, että Amerikassa, tasa-arvon luvatussa maassa, monet näistä vanhoista luokkaeroista katosivat. Siellä ainoastaan lompakon paksuus määräsi sen, millä tavoin ihmistä piti kohdella ja kuinka paljon arvostaa.
Tasankojen halki on analyysi vanhan mantereen maista lähteneistä ihmisistä jahtaamassa onneaan Amerikassa, maassa jossa kaiken piti vielä kerran muuttua paremmaksi.
Uuvuttavan pitkä junamatka alkaa täydestä odotussalista, eikä hengähdystaukoa näy useaan päivään tai viikkoon: siirtolaisia kohdellaan vaunuissa kuin karjaa, penkit ahdetaan täyteen, ruokatauot ovat nopeita, aina on kiire odottamaan sivuraiteelle vastaantulevaa junaa ja matkatoverit ovat usein vähintään omituisia.
Stevensonin näkemys on ajallaan poikkeava, toisten mielestä jopa radikaali, kun hän puolustaa pienten ja maahan painettujen oikeuksia röyhkeitä imperialisteja vastaan, ja toteaa kirjan lopussa, että käännytetyt alkuperäisasukkaat, amerikkalaisille pelkät ”villi-ihmiset”, osaavat uskoa Kristukseen hurskasta jenkkiä aidommin.”
Stevenson pohtii laivamatkalla siirtolaisuuden syitä. ”Ainakin oman näkemykseni mukaan juopottelu, toimettomuus ja epäpätevyys olivat kolme tärkeintä siirtolaisuuden syytä, ja kaikkiin niihin, etenkin juopotteluun, valtameren taakse meneminen vaikutti minusta hölmöimmältä mahdolliselta parannuskeinolta. Heikkouttaan ei voi paeta, vaan sitä vastaan on taisteltava niin kauan kuin pystyy. Sen jälkeen edessä on kuolema. Jos Glenlivet vaihdetaan Bourboniin, se on edelleen viskiä, vaikkei yhtään niin hyvää. Pelkkä merimatka ei saa ihmistä voimistumaan ja hylkäämään alhaisia halujaan. Siirtolaisen on muututtava jo ennen kuin hän kipuaa aluksen kannelle, ja kelpo päämäärä on ainoa rikkaus, joka ihmisen pitäisi elämässään löytää.”
Stevensonin pitkät pohdinnat ovat välillä raskasta luettavaa, toisinaan taas mielenkiintoista. Hän miettii esimerkiksi työväestön yksioikoista ajatustapaa: ”Kaikkien Englannin ongelmien synnyttäjäksi löytyi hallituksen rakenne, ja sen vuoksi kaikki paha katoaisi vallankumouksen avulla. Olikin yllättävää kuinka moni heistä kertoi saman minulle, vaikka kenelläkään ei ollut mielessään tarkkaa kuvaa asiasta. Jotkut vihasivat kirkkoa vain sen vuoksi, että olivat eri mieltä sen oppien kanssa, toiset puolestaan halveksivat lordi Beaconsfieldiä sodan ja verojen vuoksi. Ja kaikki vihasivat herroja, mahdollisesti hyvästä syystä. Monet virheelliset käsitykset eivät kuitenkaan olleet matkalaisten ajattelun ytimessä, vaan sielun aito ajatus kulki näin: Minä en ole päässyt elämässäni eteenpäin; minä ansaitsen päästä elämässäni eteenpäin.
Mutta miten vallankumous tehdään? Siitä heillä ei ollut aavistustakaan. Miksei? Koska - no koska – no, katsopas vaikka Amerikkaa! He eivät ottaneet kuuleviin korviinsa omaa vastuutaan itsensä kehittämisestä, vaan toivoivat koko maailman romahtavan ja muuttuvan kuin taikaiskusta sellaiseksi, että he voisivat pysyä ajattelemattomina, joutilaina ja irstailevina, ja silti nauttia siitä mukavuudesta ja kunnioituksesta, jotka todellisuudessa kumpuavat ainoastaan vastakkaisten hyveiden pohjalta. Tämä vaikutti olevan monen odotuksena matkalla Amerikkaan.
Nyt monet olivat päättäneet ratkaista ongelman ylittämällä Atlantin valtavalla aluksella, mutta sitä he eivät vielä tienneet millä tavoin kaikki olisi toisin Amerikassa.”
Stevensonin käsitystä monien työmiesten laiskuudesta vahvisti seuraava kertomus: ”Eräs mies putosi talon katolta Aberdeenissa, ja hänet kiidätettiin sairaalaan luunmurtumia täynnä. Häneltä kysyttiin ammattia, ja mies kertoi olevansa nakuttaja. Kukaan ei ollut moisesta ennen kuullutkaan. Viranomaiset kiinnostuivat asiasta ja ryhtyivät etsimään sille selitystä. Kävi ilmi, että kun katonrakentajien porukka oli katolla töissä, heidän alkoi aina silloin tällöin tehdä mieli kievariin. Jos katontekijät pitävät pitemmän tauon, heidän nuijiensa nakutus kuitenkin lakkasi kuulumasta, ja koko lähiympäristö sai selville heidän karkuruutensa. Tästä saa alkunsa nakuttajan työura. Hänen on jatkettava nakutusääntä ja pidettävä yllä työteliään hyörinän vaikutelmaa talon katolla sillä aikaa, kun oikeat katontekijät ovat tiessään.
Monet eivät nähneet mitään epärehellistä siinä, että vaikka ihmiselle maksetaan jostain työstä, hän ei tee muuta kuin vetelehtii.
Työläisten näkemys Amerikan ja Englannin välisestä erosta kävi minulle maanläheisesti selväksi erään matkakumppanini sanoista. ”Amerikassa”, hän totesi, ”saa piirasta ja vanukasta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti