Halki Vanhan Euroopan
Matkapäiväkirja 1783-1784
Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2012
”Suomalainen aatelisnuorukainen Mikael Hisinger lähti vuonna 1783 kiertomatkalle eri puolille Eurooppaa. Rykmenttitoverinsa Carl Råberghin seurassa hän tutustui Ruotsin ruukkeihin, Berliinin ja Pariisin nähtävyyksiin, Sveitsin vuorimaisemiin, Ranskan roomalaisiin raunioihin ja Flanderin taideaarteisiin. Kuten yleensä grand toureilla matkan tavoitteena oli tutustua Euroopan vanhojen kulttuurien historiaan ja taiteisiin, mutta Hisingeriä kiinnostivat myös linnoitukset ja ruukit. Matkapäiväkirja on kiehtova dokumentti ancien regimen ajalta, jonka viimeisen kukoistuksen Hisinger ehti matkallaan nähdä.
Päiväkirjan lisäksi teokseen sisältyy johdantoartikkeli, kommentaareja sekä sanastot erikoistermeistä. Teoksen on toimittanut ja suomentanut FM Jouni Kuurne, joka työskentelee Suomen kansallismuseossa ja on julkaissut aiemmin taide- ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä teoksia.”
Kirjan hyvässä ja tarpeellisessa johdannossa Kuurne valottaa tuon ajan Eurooppaa. ”Valtiollinen kartta oli pirstaleinen; erityisesti Saksan ja Italian alueet muodostuivat lukuisista pienistä ja itsenäisistä kuningas-, ruhtinas-, herttua- ja kreivikunnista. Euroopan halki matkustettaessa kieli ja valuutta vaihtuivat nopeaan tahtiin. Ranskan rinnalla mahtivaltioita olivat Englanti, Habsburgien suvun espanjalaisen ja itävaltalaisen haaran perintömaat ja Venäjä; alueellisesti pienempiä mutta asemaltaan huomattavia olivat Kirkkovaltio ja Alankomaat. Frederik Suuren hallituskaudella merkittävä Preussi menetti asemansa kuninkaan kuoleman jälkeen.
Vuonna 1783 Kustaa III oli 37-vuotias, ja hän oli istunut Ruotsin valtaistuimella kaksitoista vuotta. Venäjä valloitti Krimin niemimaan ja alueita Kaukasiasta, ja jatkoi seuraavana vuonna alueellista laajentumistaan valloittamalla Gruusian, nykyisen Georgian. Ranskan sisäpoliittiset ongelmat kärjistyivät heinäkuussa 1789 käyntiin lähteneeseen vallankumoukseen, joka lopulta hävitti koko Euroopan vanhan maailmanjärjestyksen. Mikael Hisinger ehti matkallaan nähdä ”l’ancient regimen” viimeisten vuosien kukoistuksen.”
Hisinger perusteli matkaansa eräälle ystävälleen näin: ”Matkustan juuri sinun tyyliisi: virkatehtäviä ei unohdeta, mutta tärkeintä on kielitaidon sekä maun ja ajatustenlahjojen muovaaminen, jotta ajan myötä osaisi elää miellyttävää elämää. Me elämme lyhyen aikaa. On siis elettävä niin, että on hyödyksi ja että nauttii elämästään.”
Teos on nimensä mukaisesti päiväkirja. Se koostuu päiväkirjamerkinnöistä ajalta 16.6.1783 – 14.12.1784. Matka kesti siis puolitoista vuotta. Tuona ajan nuorten aatelisten ja muun yläluokan kasvatukseen kuului opintojen täydennyksenä tutustumismatka eurooppalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Matkalla saatiin käytännössä harjoittaa jo opittua kielitaitoa ja solmia hyödyllisiä tuttavussuhteita. Matkaa tehtiin yleensä hevoskyydillä ja vesistöt, kuten Juutinrauma, ylitettiin purjeveneellä.
Päiväkirjasta huomattava osa koostuu matkan aikana nähtyjen lukuisten linnoitusten kuvauksista. Kuurne on varustanut kirjan linnoitussanastolla, josta selviävät bastionin, demilunetin, raveliinin, sitadellin, vastavierun ja lukuisten muiden termien merkitykset. Nämä linnoituskuvaukset olivat lannistaa minut, mutta harpoin lopulta niiden yli.
Matkan alkuosassa Hisinger ja Råberg tutustuivat eteläisen Ruotsin ruukkeihin ja linnoituksiin. Sieltä he jatkoivat Tanskaan.
15.8.1783: ”Kauniissa vaikkakin hieman sumuisessa säässä ylitimme Juutinrauman, josta nyt voitiin laskea yli sata purjetta sumussa. Helsingör on heti erinäköinen: paljon vilinää, hyvin rakennettuja ja kohtalaisen suuria taloja, mikä johtuu Juutinrauman tulleista ja kaupungin luonnollisesta, kaupankäynnille edullisesta sijainnista.”
16.8.1783: ”Jatkettiin matkaa Kööpenhaminaan tavallisilla postivaunuilla. Ne olivat kulkuvälineenä epämukavat, mutta siedettävät koska kaikki kuusi matkustajaa olivat ruotsalaisia.” Kööpenhaminassa matkalaiset viipyivät 12-13 päivää.
23.8.1983: ”Poliisi ei täällä ole mitenkään kehuttava. Poliisivoimat eivät ole kovin suuret, sillä kuraa, kuolleita koiria ja kissoja samoin kuin pysäköityjä ja putsattuja vaunuja on joka paikassa tukkimassa katuja. Aivan samaten katuojatkin ovat niin täynnä sontaa, että ne homehtuvat ja pöllyävät. Ainoa promenadi, jossa liikutaan paljon, on Rodenborgin puisto, mutta sen täyttää pääasiassa roskaväki ja lapset imettäjineen. Yhtä paljon kitukasvuisia ihmisiä kuin täällä voi tuskin nähdä missään muualla. Linnoitusta ympäröivillä valleilla kulkee oikein kauniita promenadeja. Naiset eivät ole kauniita, ja heidän vaatteensa ja jalkineensa ovat sitäkin huonompia, erityisesti pää ja jalat ovat melkein vastenmielisiä.”
Matka jatkui postijahdilla Kieliin ja sieltä postivaunuilla Hampuriin. Siellä he viettivät 8 päivää ja jatkoivat halki Brandenburgin ja tulivat Berliiniin 15. syyskuuta. Siellä oleskellessaan Hisinger kävi Potsdamissa ja katseli nähtävyyksiä. Näitä olivat huvilinna Sanssouci ja varsinkin Neues Palais. Samalla reissulla hän näki Preussin kuninkaan kenraaleineen johtamassa sotaharjoituksia. Manööveri kesti kolme päivää. Hampurissa he seurasivat toista harjoitusta.
10.10.1783: ”Harjoitus muodostui rynnäköstä paikalla pataljoonittain ja myös plutoonittain edeten. He marssivat ulos epätasaiseen maastoon koko linja suurenmoisesti tahdissa ja rivit suorina. Sitten ne vetäytyivät rynnäköllä takaisinpäin ja muodostivat lopuksi joillekin kukkuloille täydellisen polygonin. Silloin kylkien olisi pitänyt tulellaan antaa tukea taistelulle notkelmassa; sieltä vetäydyttiin edelleen, jolloin jokaisesta pataljoonasta jätettiin yksi plutoona keskustasta tulellaan uhkaamaan vihollista ja suojaamaan perääntymistä.”
11.10.1873: ”Berliini on yksi kaikkein suurimmista ja kauneimmista kaupungeista, hyvin rakennettu ja rakennukset ovat koristeellisia. Kaupunki kasvaa päivittäin sekä yksityisten että kuninkaan pystyttämillä rakennuksilla.”
Seuraavana päivänä matkalaiset kulkivat Potsdamin ja Beelitzin kautta Wittenbergiin. ”Tie Preussin halki oli kelvoton, samaten maa oli melko laihaa ja hiekkaista, talonpojat vähemmän hilpeitä ja hyvinvoivia. Mutta niin pian kun on saavuttu vähän matkaa Saksin puolelle, hiekkamaa alkoi vähetä ja maa muuttui väkevämmäksi ja saviseksi peltomaaksi. Talonpojat olivat hyvin ruokittuja, pulskimpia ja reippaampia joita voi nähdä.”
20.10.1873: ”Ajoimme Lützeniin ja näimme ruotsalaisten verellä niin runsaasti kastellun taistelukentän, jolla Kustaa II Adolf oli voittoisa kuolemaansa saakka taistelussa Wallensteinia ja Peppenheimia vastaan.”
Sieltä matka jatkui Dresdeniin, jossa ihasteltiin mm. viemärijärjestelmää. ”Dresdenin kaupunki sijaitsee kauniissa notkossa Elben varrella ja sitä ympäröivä maa on melko hedelmällistä. Böömi saa vuosittain järjettömiä summia Saksista monipuolisen sadon, riistan ja metsien saaliin ansiosta, jotka kaikki kuljetetaan sinne veneillä Elbeä pitkin. Asukasluku nousee 50 000 henkeen. Joka neljäs tai viides syntyvä lapsi on avioton. Kaikesta huolimatta on kaikenlainen irstailu ankarasti kiellettyä. Kadut ovat puhtaita siitä syystä, että kaikki lika valuu kadun alla kulkevaan suureen rumpuun, jota kanaalin vesi huuhtelee.”
Kassel oli Hisingerin mielestä eräs Saksan kauneimmista kaupungeista ja siellä he viipyivätkin lähes koko vuoden 1784 tammikuun. Sieltä he suuntasivat kohti Frankfurtia, mutta lumen paljous hidasti heidän matkaansa Wormsin tienoilla. Kun Rein Mannheimia vastapäätä piti ylittää, oli pakosta mentävä hyvän matkaa jalan ja tavaroita piti kuljettaa reellä. Strasbourgin tienoilla he tekivät mutkan ja kävivät Nancyssä. Oltiin jo toukokuussa ja Lothringenissä oli niin kuuma, että piti levätä päivisin ja matkustaa öisin.
Nykyisen Sveitsin alueella matka kulki reittiä Basel, Bern, Geneve. Tuohon aikaan Geneve oli itsenäinen valtio. Alpit piti tietysti nähdä ja Chamonixissä he vaelsivat ympäriinsä jäätiköllä. ”Tämä promenadi on todella vaarallinen, ja olisi varomatonta kulkea ilman näin hyviä oppaita ja jäähakkua. Jää ei tosin päivisin ole liukasta, mutta lensin silti nurin pari kertaa ja siinä olisi voinut käydä huonostikin, jos olisin luiskahtanut lähemmäksi halkeamaa.”
Matkalaiset saapuivat Marseilleen heinäkuun 9. päivänä ja he viipyivät siellä 8 päivää. Paikallisessa luostarissa oli mm. sekä apostoli Pietarin että apostoli Paavalin käsivarsi ja kallo, sekä muita pyhäinjäännöksiä. (Näitä vanhoja kirjoja lukiessa tulee ihmetelleeksi, kuinka monta kalloa ja muuta ruumiinosaa noilla entisajan pyhillä mahtoi oikein olla. Niitä kun on esillä niin useissa paikoissa. Myös ristin paloja oli muinoin esillä niin paljon, että niistä olisi voinut rakentaa komean hirsitalon.)
17. elokuuta Hisinger ja Råbergh saapuivat Pariisiin. Laajimman huomion päiväkirjassa saa kuitenkin Ermenonvillen puistoon tehty retki. Puistosta on muistiinpanoissa piirros selityksineen.
29.10.1874: ”Lähdimme Antwerpenista, kaupungista, joka on nyt Euroopan huomion kohteena keisarin esittämien tämän alueen vapaata ja avointa kaupankäyntiä koskevien vaatimusten takia. Täällä ja ympäristössä on 3000 miestä hyvin varustettuja joukkoja, jotka vain odottavat käskyä tunkeutua Hollannin alueelle. Puhutaan, että useat saksalaiset rykmentit tulisivat väliin. Tulevaisuus näyttäköön, miten leikki päättyy. Antwerpenista matkattiin kolme peninkulmaa diligenssillä ja sitten seitsemän peninkulmaa kanavaa pitkin hevosten vetämässä hinausproomussa. Tämä kanava kulki kauniin maaseudun halki ja vei Brysseliin. Aluksella meitä palveltiin hyvin ja mukavasti, siinä oli kaksi hyttiä, paremmille ihmisille ja muulle väelle; sitä lämmitettiin ja siellä sai sekä teetä että kahvia. Päivällistä varten alus pysähtyi hyvän majatalon kohdalla. Illalla (Brysseliin saavuttua) olimme oopperassa, joka oli kohtalaisen kelvollinen teatteri…”
30.10.1874: ”Tehtiin kävelyretki kaupungilla melko kurjassa säässä. Brysselissä samoin kuin koko Ranskan ja Itävallan Flanderissa käytetään koiria vetämään kärryjä tavarantoimituksia hoidettaessa, ja erityisesti kaupungin puhtaanapidossa. Kerjäläiset myös vedättävät niillä itseään kerjuulla ympäri kaupunkia. Bryssel on Itävallan Flanderin suurin ja väkirikkain kaupunki. Kaikissa Itävaltalaisissa kaupungeissa tuntuu kuitenkin olevan vähemmän asukkaita kuin ranskalaisissa, mutta niissä ei sitten sitä vastoin ole yhtä paljon kerjäläisiä kuin ranskalaisissa.”
Itävallan keisari Joseph II (Pyhä Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua) oli siis ulottanut valtansa alankomaihin asti.
Loppumatka noudatti reittiä Maastricht – Aachen – Düsseldorf- Hampuri – Kiel – Roskilde – Köpenhamina.
Kirja loppuu merkintään 14.12.1784: ”Matka kulki Hampurin, Kielin, Roskilden ja Kööpenhaminan jne. kautta. Mielipiteeni Tanskasta olen sanonut jo menomatkalla; on kuitenkin huomattava, että se mitä silloin pidin rajattoman kauniina oli silmissäni varsin keskinkertaista nyt kun olen saanut nähdä monin verroin kauniimpia maita ja harvinaisuuksia. Loppu. Hisinger.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti