John Mandeville: Uskomattomat matkat

John Mandeville
Sir John Mandevillen uskomattomat matkat
Savukeidas 2013
The Travels of Sir John Mandeville 1357

“Eräällä saarella väen alahuuli on niin suuri, että nukkuessaan auringossa he peittävät naamansa tuolla huulella.”
”Tuossa maassa on myös niin suuri etanalaji, että useat ihmiset voivat majoittua niiden kotiloihin kuin pieniin taloihin”
”Hirviöitä, jättiläisiä, kääpiöitä, kyklooppeja, päättömiä ihmisiä, naamattomia ihmisiä ja hermafrodiitteja. 1300-luvulla maailma oli erilainen, ainakin mikäli uskomme aikansa suosituinta matkakirjaa, sir Mandevillen ihmeellisiä matkoja.” (takakansiteksti)

1600-luvulla elänyt englantilainen oppinut Sir Thomas Browne kutsuu Mandevilleä kaikkien aikojen suurimmaksi valehtelijaksi. Kirjan suomentaja Asmo Koste valottaa esipuheessaan kirjan taustaa. Tämän vanhan kirjan tekijän henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Kirja on todennäköisesti kirjoitettu ensin ranskaksi. Lukuisina käännöksinä se sai aikoinaan valtavan suosion. ”Se on täynnä sekoittavia väärinymmärryksiä ja hämäryyksiä, jotka kieltämättä lisäävät kirjan viehättävyyttä nykylukijan silmissä.”

Omassa esipuheessaan kirjailija kuvaa teoksensa tarkoitusta näin: ”Meren takaisella maalla tarkoitetaan Pyhää maata, jota kutsutaan Luvatuksi maaksi tai Käskyllä annetuksi maaksi. Meren taakse ei ole pitkään aikaan ollut varsinaista pääsyä tai reittiä ja monet haluavat kuulla Pyhästä maasta, saadakseen siitä suurta lohtua. Siksi minä, John Mandeville, ritari, vaikkakaan en arvohenkilö, syntynyt Englannissa, St. Albansin kaupungissa, ylitin meren Herramme Jeesuksen Kristuksen vuonna 1322, Pyhän Mikaelin päivänä ja siitä lähtien olin meren takana pitkän aikaa. Olen nähnyt ja kulkenut läpi monen erilaisen maan, maakunnan, valtakunnan ja saaren. Olen kulkenut halki Turkin, varsinaisen ja Vähä-Armenian, Tatarian, Persian, Syyrian, Arabian, Ylä- ja Ala-Egyptin, Libyan, Kaldean, Amatsonian, Vähä- ja Kauko-Intian suurelta osin ja kautta monien muiden saarien Intian lähistöllä. Annan tietoa erityisesti niille, joiden aikomuksena on vierailla Jerusalemin pyhässä kaupungissa ja sen pyhillä paikoilla.”

Kyse ei ole varsinaisesta matkakirjasta, vaan reittiselostuksista ja muutamien paikkojen erikoisuuksien kuvailusta. Tähän tapaan: ”Jos haluaa mennä Babyloniin toista tietä, silloin on mentävä Ranskan kautta, Burgundin ja Lombardian. On tarpeetonta kertoa tuon reitin kaupunkien nimiä, koska se väylä on yleisesti tunnettu monissa maissa. Merelle pääsee monista satamista. Jotkut lähtevät merelle Genovasta, jotkut Venetsiasta ja purjehtivat Italian ja Kreikan välistä Adrian merta. Jotkut menevät Napoliin ja jotkut Roomaan ja Roomasta Brindisiin, josta lähtevät merelle ja on monia muitakin satamia. Jotkut Toskanan kautta, tai Campanian, Calabrian, Apulian tai Italian kukkuloiden kautta, tai Korsikan, Sardinian tai Sisilian, joka on suuri ja hyvä saari.”
”Sisiliasta Lombardiaan ei ole kuin kahdeksan Lombardian mailia. Sisiliassa on eräs käärme, jolla miehet tekevät kokeita ja todistuksia siitä, ovatko heidän lapsensa laillisesta avioliitosta eli äpäriä vai ei. Jos he ovat syntyneet oikeasta avioliitosta, käärmeet menevät heidän luokseen, mutta eivät vahingoita heitä. Mutta jos he ovat syntyneet aviolupauksen ulkopuolella, käärmeet purevat heitä ja myrkyttävät heidät.”

Seuraavassa muutamia Mandevillen kummallisia väittämiä.

”Etiopiassa on paljon erilaisia ihmisiä ja Etiopiaa kutsutaan nimellä Kus. Sillä seuduin ihmisillä on vain yksi jalka ja he kulkevat niin vikkelästi, että se on ihme. Jalka on niin iso, että se varjostaa kehoa auringolta heidän maatessaan ja levätessään.”
”Tuolta saarelta [Jaava] päästään toiselle, jossa väki on kirottua lajia. He ruokkivat valtavia koiria ja opettavat ne kuristamaan kuolemansairaat ystävänsä. Siellä ei haluta luonnollista kuolemaa. Siellä väitetään, että he kärsivät liian suurista tuskista, jos heidät jätetään kuolemaan luonnonmukaisesti yksikseen, Kun heidät on kuristettu, heidän lihansa syödään peuran tapaan.”

”Sen jälkeen päästään valtamerta kulkien, monen saaren kautta, saareen, jota kutsutaan nimellä Nikobaar. Se on mahtava, hyvä ja kaunis saari. Sen ympärysmitta on enemmän kuin tuhat mailia. Tuolla saarella kaikilla miehillä ja naisilla on koiran pää ja heitä kutsutaan nimellä Cynocephali. He ovat täysin järkeviä ja hyvässä ymmärryksessä, paitsi palvovat jumalanaan härkää.”
”Tuossa maassa ja muissa maissa siellä päin on villihanhia, joilla on kaksi päätä. Ja siellä on valkoisia, härän kokoisia leijonia ja monia muita erilaisia eläimiä, joita meillä ei näe. On ymmärrettävä, että tuossa maassa ja muilla siellä olevilla saarilla meri on niin korkea, että se näyttää roikkuvan pilvissä ja voisi peittää koko maailman.”

”Kulkien merta tuolta saarelta etelään on toinen suuri saari nimeltään Andamaanit. Noilla saarilla on monenlaista väkeä. Yhdellä saarista väki on todella pitkiä, kuin jättiläisiä. Heitä on hirvittävä katsoa. Heillä ei ole kuin yksi silmä, joka on keskellä otsaa. He syövät vain raakaa lihaa ja raakaa kalaa. Ja toisella saarella etelän suunnassa asuu lyhyttä väkeä ja kirottua siten, että heillä ei ole päitä. Heidän silmänsä ovat heidän olkapäissään ja suu rinnassa. Ja yhdellä saarella väen muoto vääristynyt siten, että alahuuli on niin suuri, että nukkuessaan auringossa he peittävät koko naaman tuolla huulella.

Yhdellä saarella väellä on hevosen jalat. He ovat vahvoja, mahtavia ja nopeita juoksijoita. Ja toisella saarella ihmiset kulkevat neljällä jalalla kuin eläimet. He ovat höyhenpeitteisiä ja voivat loikata puuhun tai puusta toiseen yhtä keveästi kuin oravat tai apinat.”

Monia muitakin kummallisuuksia kirjailija väittää nähneensä. Usean kerran hän mainitsee jonkin seudun eläimistöön kuuluvan lohikäärmeitä.
Kiinassa Jangtse-joki kulkee pygmien maan halki, missä väki on pienikokoista, vain kolme vaaksaa pitkiä. Afganistanissa asuu kuulemma täysin ilkeää ja julmaa väkeä. ”Siinä maassa on enemmän aarnikotkia kuin missään muussa maassa. Jotkut sanovat, että niiden ruumiin yläosa on kuin kotkalla ja alaosa leijonalla ja he puhuvat totta, sillä ne ovat sellaisia.”
Eräässä autiomaassa on monia villi-ihmisiä, joita on kauhea katsella. Niillä on sarvet eivätkä ne puhu vaan röhkivät kuin siat.

Kirjasta kuvastuu myös tuon ajan katolinen uskonnollisuus. Raamattua siteerataan runsaasti ja Jeesuksesta puhutaan peräti kunnioittavasti ja pääosin ihan oikeassa valossa. Kuitenkin tähän kaikkeen sekoitetaan uskomattomia taruja pyhimyksistä ja mitä erikoisimmista ihmeistä. Pyhäinjäännöksiä löytyy joka puolelta, löytyy Aatamin hauta, Johannes Kastajan pää, Profeetta Jeremian talo, Jeesuksen vasemman jalan jälki kalliossa, Tuomaan käsi, ja lukuisia muita eri apostolien ja pyhimysten ruumiin jäseniä.